Artsi
Bussimatka Kotorista Montenegron pääkaupunki Podgoricaan oli yksi niistä siirtymistä, joissa itse matka on lähes yhtä mielenkiintoinen kuin määränpää. Kaupunkien välinen etäisyys on autolla vain noin 80 kilometriä, mutta bussimatka kesti 2 h 45 min — eikä syy jäänyt arvoitukseksi.
Tie kiemurteli vuoristossa jyrkkien rinteiden reunalla, paikoin pudotusta oli satoja metrejä alas rotkoon, ja lisäksi reitillä oli tietyömaita hidastamassa liikennettä. Maisemat olivat näyttävät koko matkan ajan, ja tällaisilla teillä maltillinen vauhti tuntui pikemminkin hyvältä kuin turhauttavalta.
Tietyöt hidastivat matkaa.
Matkan aikana myös kauniita rantamaisemia.
Ensivaikutelma: hieman ankea, mutta ei toivoton
Podgoricassa majoitukseni sijaitsi vain muutaman sadan metrin päässä bussiasemalta. Löytäminen ei silti ollut aivan suoraviivaista — eräs paikallinen neuvoi minut aluksi väärään suuntaan.
Ensivaikutelma kaupungista oli rehellisesti sanottuna hieman masentava. Katujen opasteita oli niukasti, osa niistä kyrillisillä kirjaimilla, eikä latinalaisia aakkosia näkynyt joka kadunkulmassa. Myös ero rannikkokaupunkeihin näkyi heti: Kotorissa ja Tivatissa englantia puhutaan yleisesti, mutta Podgoricassa sillä pärjää selvästi heikommin.
Pelastus löytyi turistitoimistosta. Virkailija kertoi muutamassa minuutissa tärkeimmät nähtävyydet ja antoi ilmaisen paperikartan. Vaikka kartta ei ollut erityisen tarkka katujen osalta, se auttoi hahmottamaan kaupungin rakenteen ja suunnittelemaan järkevän kävelyreitin.
Puhelimen karttasovellus auttoi löytämään toimistoon, mutta kadotti reittini useamman kerran päivän aikana — silloin arvostin vanhaa kunnon paperikarttaa, joka antaa digitaalisia karttoja paremman kokonaiskuvan kaupungista.
Kirkko sisältä.
Hard rock cafe Podgorica, huomaa soittimen malliset hanat.
Vanhan kaupungin rakennuksia on korjattu anniskelupaikoiksi.
Torni vanhassa kaupungissa.
Mitä Podgoricassa kannattaa nähdä?
Kaupunki ei kilpaile Kotorin historiallisen vanhankaupungin kanssa, mutta nähtävää riittää rauhalliseen parin päivän kaupunkikävelyyn. Kävelyreittini varrella olivat modernit sillat joen yli, Clock Tower, kunnostettuja rakennuksia vanhankaupungin alueella sekä kauniita joenrantamaisemia.
Hieman kauempana näkyi linnanraunioita, jalkapallostadioni ja sen takana pieni kirkko sekä laaja puistoalue. Kaupungin edustavampaa arkkitehtuuria edustavat presidentin palatsi, keskuspankin rakennus ja Hilton-hotelli. Keskusaukiolla järjestettiin tapahtumia ja musiikkiesityksiä.
Kauniit kukka- ja köynnösistutukset ravintolan edessä.
Kaupungissa on useita siltoja.
Hintataso yllättää positiivisesti — useimmiten
Monissa maissa pääkaupunki on maan kallein kohde, mutta Montenegro tekee poikkeuksen. Kotor ja Tivat olivat selvästi Podgoricaa kalliimpia.
Keskustan ulkopuolella pizza maksoi 3,50–5 euroa — rannikolla vastaavasta olisi saanut maksaa lähes kaksinkertaisen hinnan. Pita kebab maksoi 4,50 euroa. Tuttu Pekara-leipomoketju piti nekin hinnat maltillisina: nakkisämpylä noin 1,30 euroa, cappuccino kahviautomaatista alle euron. Lounaalle kävin Corte Maltase -pizzeriassa, jossa pienempi pizza ja iso olut maksoivat yhteensä noin 10 euroa. Kahvi ja muffinssi myöhemmin päivällä maksoivat yhteensä 3,50 euroa.
Yllätys tuli Burger Kingistä: aterioiden hinnat olivat jo lähes Suomen tasolla, noin kymmenen euroa annokselta. Montenegro tavoittelee EU-jäsenyyttä lähivuosina, ja monien kansainvälisten ketjujen hinnat vaikuttavat olevan jo valmiiksi eurooppalaisella tasolla.
Coctail-baari, useimmat drinkit 5,80 €.
Podgorican jalkapallostadion aivan keskustan tuntumassa, kävelykadun päässä.
Lentokentälle ja takaisin — ei ihan ilman seikkailua
Koska olin tullut Podgoricaan ennen kaikkea lentoa varten, tarvitsin kuljetuksen lentokentälle. Majapaikan omistaja tarjoutui viemään minut perille: noin kymmenen kilometrin matka maksoi 12 euroa. Paikallisten mukaan taksista olisi voinut joutua maksamaan 20 euroa, joten ratkaisu oli sekä helppo että kohtuullisen hintainen.
Saavuin lentokentälle hyvissä ajoin, noin kaksi tuntia ennen lähtöä. Sisäänkirjautuminen sujui ongelmitta, mutta turvatarkastus avattiin vasta puolen tunnin kuluttua. Odottelimme lähtöä noin kaksi ja puoli tuntia, kunnes kuulutus kertoi huonot uutiset: lento oli peruttu.
Tilanne kuulosti aluksi hankalalta, mutta lentoyhtiön edustaja hoiti asiat hyvin. Sain veloituksetta majoituksen 4-tähden Ramada-hotellista. Taksimatkat hotellille ja seuraavana aamuna takaisin lentokentälle maksoivat molemmat noin 20 euroa — säilytin kuitit mahdollista korvaushakemusta varten, ja lentokentän asiakaspalvelusta sain myöhemmin ohjeet hakemuksen tekemiseen. Aamulla hotellin monipuolinen aamiainen maistui erityisen hyvältä pitkän odottelun jälkeen.
Pieni lisäseikkailu koitti vielä pankkiautomaatilla: rahaa ei saanut nostettua, jos samalla pyysi kuitin. Ilman kuittivalintaa nosto onnistui heti.
Näiden kommellusten jälkeen pääsin ongelmitta seuraavana päivänä Kreikan lennolle, virkailijat tiesivät peruuntuneesta lennosta. Tosin kun en päässyt edellisenä päivänä Ateenan lennolle, niin myöhästyin myös jatkolennolta Corfulle! Siitä seuraavassa kirjoituksessa.
Gorican puiston mäellä sijaitsee vaikuttava partisaanisotureiden mausoleumi, joka muistuttaa Montenegron raskaista vaiheista toisen maailmansodan aikana.
Yhteenveto
Podgorica ei ole kaupunki, johon useimmat matkailijat saapuvat ensimmäisenä Montenegrossa — minullekin se oli lähinnä välietappi matkalla lentokentälle. Kaupunki ei tehnyt ensivaikutelmaa, mutta kahden päivän aikana mielipide pehmeni. Hintataso oli rantakohteita edullisempi, puistoja oli paljon ja nähtävyyksiä riittävästi rauhalliseen kaupunkikävelyyn.
Jos odottaa keskiaikaista tunnelmaa tai Adrianmeren rantamaisemia, Podgorica voi tuottaa pettymyksen. Jos taas haluaa nähdä hieman aidompaa montenegrolaista arkea turistialueiden ulkopuolella, kannattaa kaupungille antaa mahdollisuus.
https://netammelat.fi/eurooppa/montenegro/paakaupunki-podgorica
Video:
